Kuulumisia kuvien kautta

"Onnellinen täälä" oon niin monesti miettinyt nuita sanoja koulussa. Hoen sitä kokoajan, mutta on vaan niin hyvä olla ihanien ihmisten kans ja opiskella just sitä mitä haluaa. / Pääsiäsenä tapahtu kaikkea jännäää / Onko parempaa kun mennä mökille? Mökillä on aina se oma fiilis ja se on paras paikka saunoa.

Vieläkin ihmettelen miten tuo hetki sai mut niin onnelliseks kaikesta. / Kaikki hyvin kun on hyvää opiskeluseuraa ja kunnon eväät tunnilla.

Lähettiin Miljan kans yhtenä päivänä ostaan halpoja irtokarkkeja ja käveltiin tuola kylmässä tuulessa. Uhrauduttiinpa sitten karkin takia. / Oon tehny ihan superpaljon töitä nyt parin viikon aikana ja nauttinu nuista keittiön pöydällä olevista kukista.

Onnellisuuden aiheita

Huomattiin tänään koulussa parin ystävän kans, että ollaan oltu koko viikon ihan tosi hyvillä fiiliksillä ja rupesin sitte miettimään mikä musta on tehnyt onnellisen lähiaikoina.

Ihan varmasti tää sama löytyy melkeen jokaiselta. Ei voi olla hymyilemättä, kun ulkona paistaa aurinko ja illat on jo valoisampia. 

Tottakai mun jokaista (koulu)päivää piristää ystävät, esimerkiks nuista alla olevan kuvan tytöistä on tullut parin viikon aikana paljon läheisempiä. Onko parempaa, kuin se, että löytää ihmisiä, joiden kans on tosi samaa mieltä asioista! Nuiden samojen ystävien kans tajuttiin myös se, että meidän luokkahenki on parantunut ihan huomaamatta.

Aamut on tällä viikolla kuuluneet mun lemppareihin, koska mullon ollu vaan yks aikainen aamu. Ei oo kiire nousta sängystä tai syödä äkkiä jotain. Saa nousta sitte kun huvittaa ja syödä niin hitaasti ku haluaa.

Mistä asioista te tuutte hyvälle tuulelle?

Latvia ja Liettua

Jotenki liian mun tuuria, että sain rikottua mun koneen tuolla Liettuassa, joten näitä kuvia tulee vasta nyt. Haluttiin kierrellä "turistikohteita" ja käytiin me parissa vähän erikoisessa museossakin ja mun mielestä se oli ihan sairaan kivaa! 

Kuljettiin joka päivä töihin keskustan kautta, mutta keskustaan mentiin katseleen vasta yllättävän lopussa. Kierrettiin yhtenä viikonloppuna Katedraalin aukiolla, Kolmen ristin kukkulalla ja vanhassa kaupungissa, vaatekauppoja unohtamatta. Käytiin myös jonain päivänä TV-tornissa syömässä ja voin luvata, että sielä oli parasta ruokaa mitä oon tähän mennessä syönyt! 

Viimeisenä iltana päätettiin vielä lähteä katsomaan Auringonnousun porttia ja aateltiin, että kyllä me sinne löydetään ilman Mapsia, mutta lopulta sitten luovutettiin ja otettiin se avuks. Kyllähän se porttikin sitten löytyi yllättävän nopeesti.

Viimeisellä viikolla meidän pomo lähti näyttään meille Euroopan keskipistettä, joka muuten sijaitsee vain 26 km päässä Vilnasta! Kävimme myös Trakain linnan ympäristössä kävelemässä ja kaakaolla.

Tuon neljän viikon aikana me saatiin mahdollisuus viettää myös yks viikonloppu Latvian Riikassa ja tottakai me lähdettiin sinne. Meillä oli ongelmia alussa sen kans, että saadaanko me mistään hotellia, mutta se onneks saatiin selvitettyä jonkun ystävyyskoulun kautta. 

Liettua ei oo koskaan ollut mulla sellainen "pakko kokea" -paikka, mutta en kadu yhtään. Meillä oli maailman paras pomo ja sen vaimo, joilta saatiin hyviä vinkkejä ja ilman niitä me ei oltais löydetty varmaan puoliakaan näissä kuvissa näkyvistä paikoista. 

Oon tosi tyytyväinen, että lähdin ulkomaille työharjoitteluun ja jos sielä nyt on joku joka miettii, uskaltaisko lähtee niin suosittelen ehdottomasti!  Eikä sen oo pakko olla työharjottelu, lähtekää aina jos vaan tulee mahdollisuus. Matkailu todella avartaa.

MISSÄ OON?

Ensimmäinen viikko Liettuassa alkaa olla jo lopussa ja aattelin päivitellä teille mun kuulumisia. Tulin tänne neljäks viikoks työharjotteluun mun kaverin kans ja tää on mulle aika iso juttu, koska oon asunu tähän asti aina kotona ja ollu kerrallaan ehkä viikon pois sieltä. Enkä todellakaan oo ollu ennen missään ulkomailla ilman ketään aikuisia. Nään tän mun tilaisuutena itsenäistyä vähän ja opetella puhuun ja ymmärtään paremmin englantia. Ja tottakai tää tulee olemaan opettava kokemus.

Alan nyt hiljalleen tajuumaan, että en mää täältä ihan heti oo takas Suomeen tulossa, vaikka välillä kuin haluaisin. Toisaalta taas kuukausi menee nopeesti. Meillä on mun mielestä ihania työkavereita ja välillä nauretaan muutaman naisen kanssa sille, että meillä oo yhteistä kieltä ja ne koittaa opettaa meille otain uusia töitä ja mahdollisesti tajutaan oikein. On tosi kiva lähtee töistä ku ne vilkuttaa ja sanoo heipat.

Mulla ja Lotalla on ollu muutaman kerran vaikeuksia päästä oikeilla busseilla töihin tai kämpälle. Mentiin väärään bussiin ja löydettiin itsemme jostain päätepysäkiltä ja 7 km matka kestikin puolen tunnin sijaan kaks tuntia. Onneks ollaan nyt tajuttu miten niitä aikatauluja ja busseja luetaan.

Ei olla oikeen tutustuttu täälä keneenkään suunnilleen saman ikäiseen, vaikka ollaan pari sanaa vaihdettu muutamien täälä asuvien nuorten kans. Asutaan siis jossain opiskelija-asuntolassa. Täälä valvojat ei osaa englantia, joten ne joutuu aina käskee nuita nuoria tulkaamaan. Tänään maksettiin vuokra eikä oikeen vieläkään tiietä mitä maanantaina tapahtuu. Jotain kuitenki ne selitti, mutta se nähään sitte.

Ja muuten, meillä on aivan ihana "varaäiti" meidän työpaikalla. Puhutaan sen kans englantia ja se aina kyselee miten meillä on menny ja onhan kaikki hyvin. En vois olla iloisempi näistä ihmisistä joiden kans tehään täälä töitä, koska oon oppinu jo tosi monta kivaa asiaa. Ja pomosta ei oo valittamista, oon oppinu siltä jo paljo hyviä ohjeita elämään!

Tän viikonlopun aikana meillä on tarkotus tutustua lisää Vilnaan ja kierrellä kaupoissa. Jossain vaiheessa saatetaan tehä jotain vähän isompaakin viikonlopun ajan, mutta siitä lisää sitten myöhemmin.

KUKA?

Mun elämään liittyviä juttuja on mm. ystävät, musiikki (huilunsoitto, orkeseri, soittotuntien pitäminen) ja sen kuunteleminen, asioiden listaaminen, tulevaisuudesta haaveilu ja opiskeleminen.

En oikeen tiedä mikä musta tulee isona, koska se vaihtelee mulla niin nopeesti. Oon huono päättään asioita, varsinkin jos päätös koskee muitakin kun mua, koska haluan, että se toinenkin tykkää lopputuloksesta. Viimesin ammattihaave on sellanen, jossa olis paljon asiakastapaamisia, mutta ehkä ensviikolla haluankin olla taas pankissa töissä. Opiskelen ammattilukiossa kolmoistutkintoa eli viimeistään keväällä 2020 saan painaa valkolakin mun päähän ja olla ylpee itsestäni ku oon merkonomi ja ylioppilas.

Menneen syksyn aikana tajusin, että oon koulun ja parin muun asian suhteen aika perfektionisti. Oon panostanu opiskeluun tositosi paljon vaikka vähempikin ois riittänyt hyvin, mutta en mää sitä kadu. Oon huomannu myös sen, että tarvin haastetta, että jaksan opiskella. Ihan hassua myöntää, mutta taidan vähän rakastaa opiskelua. Joku motivaatio iskeny, johtuu varmasti siitä, että on uusi ja just mua kiinnostava koulu!

Joskus loppusyksystä päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja muuttaa mun luonnetta/ ajattelutapaa enemmän sellaseks mitä haluaisin sen olevan. Rupesin etsiin enemmän positiivisia asioita, yritin oppia iloitsemaan enemmän pienistä jutuista. Päätin, että teen haaveilemiani asioita, kun on tilaisuus. Päätin, että nyt on mun aika itsenäistyä.

Oon ollu varmaan jo pienestä asti persoona, joka ajattelee paljon. Mulle ajatteleminen on jonkinlainen tapa rentoutua ja rauhoittua, enkä nyt tarkoita mitään  tavallista "mitä söisin tänään" -ajattelemista, vaan syvällisempää. Tykkään olla kavereitten kans, mutta tarvin aika paljon omaa rauhaa ja aikaa, jolloin tykkään miettiä asioita mun elämästä.

Tykkään nauttia elämästä ja tehdä asioita spontaanisti. Mua kiinnostaa erilaiset kulttuurit ja niiden ihmiset. Tykkään matkustella ja haluaisin osata puhua paljon eri kieliä. Tykkään tarkkailla ihmisiä kaupungilla ja kierrellä ruokakaupoissa. Tykkään ihanista juttutuokioista keskellä koulupäivää, koska ne antaa niin paljon energiaa koko loppupäiväksi.

Kertokaa kommenteissa jotain teistä! Löytykö samaistuttavia asioita?

                                                                                                                      Kuvat: Milja Niva ja Anni